Kun työpaikalla sattuu onnettomuus, toiminta kiteytyy kolmeen asiaan: tunnista vaara, turvaa alue ja hälytä apua. Vaikka tilanne olisi mikä, rauhallinen ja järjestelmällinen toiminta on paras työkalu, jolla voidaan estää lisävahinkoja ja parhaimmillaan pelastaa ihmishenkiä.
Miten toimia heti onnettomuuden tapahduttua
Onnettomuus iskee aina yllättäen, ja juuri ne ensimmäiset sekunnit ovat kaikkein kriittisimpiä. Vaikka paniikki on täysin inhimillinen reaktio, ennalta harjoiteltu toimintamalli auttaa pysymään kasassa ja toimimaan oikein paineen alla.
Kaikista tärkein nyrkkisääntö on yksinkertainen: älä vaaranna itseäsi. Ennen kuin syöksyt auttamaan, pysähdy sekunniksi ja arvioi tilanne. Onko ilmassa savua, lattialla vaarallista nestettä tai uhkaako jokin kaatua? Oman turvallisuuden varmistaminen on A ja O – muuten auttajasta tulee vain uusi autettava.
Nopea tilannearvio käytännössä
Tilanteen hahmottaminen luo pohjan kaikelle muulle toiminnalle. Käy mielessäsi läpi muutama peruskysymys:
- Mitä oikein tapahtui? Onko kyseessä liukastuminen, koneen aiheuttama vamma vai ehkä sairauskohtaus?
- Montako loukkaantunutta on? Tarvitseeko apua yksi ihminen vai useampi?
- Millaista apua tarvitaan? Selvitäänkö työpaikan omalla ensiapuryhmällä vai onko soitettava välittömästi hätänumeroon 112?
Otetaanpa esimerkki suoraan työelämästä. Kuvittele, että rakennustyömaalla kollega putoaa telineiltä. Ensimmäinen reaktiosi ei ole rynnätä suin päin hänen luokseen, vaan vilkaista ylös ja varmistaa, ettei sieltä ole putoamassa mitään muuta. Vasta tämän jälkeen on turvallista lähestyä loukkaantunutta ja aloittaa varsinainen auttaminen.
Muista, että rauhallisuus tarttuu. Kun pysyt itse tyynenä ja annat selkeitä, napakoita ohjeita, se auttaa myös muita paikallaolijoita toimimaan tehokkaammin. Sinun ei tarvitse olla ensiavun ammattilainen, mutta oikea ensireaktio käynnistää koko pelastusketjun oikein.
Tapahtuman luonne vaikuttaa myös siihen, miten se virallisesti luokitellaan. Voit lukea lisää siitä, mikä on työtapaturma ja milloin ilmoitusvelvollisuus astuu kuvaan, toisesta artikkelistamme. Kun perusteet ovat hallussa, varmistat, että myös jälkihoito ja paperityöt sujuvat oikein ja säädösten mukaisesti.
Tilanteen arviointi ja vaarojen poistaminen
Kun jotain sattuu, ensimmäinen reaktio on usein rynnätä suoraan auttamaan. Se on inhimillistä, mutta potentiaalisesti vaarallista. Ennen kuin teet mitään muuta, pysähdy hetkeksi ja varmista, että itse olet turvassa. Vasta sen jälkeen voit alkaa tehdä ympäristöstä turvallista muillekin.
Tämä on ehdottomasti kriittisin vaihe koko pelastusketjussa. Kun onnettomuuspaikka on saatu rauhoitettua, estetään lisävahingot ja luodaan edellytykset tehokkaalle ensiavulle.
Onnettomuustilanteessa on tärkeää nähdä ilmeisen vaaran taakse. Kaatunut kone on selkeä riski, mutta entä siitä valuva liukas öljy lattialla? Tai rikkoutuneesta putkesta vuotava näkymätön kaasu? Entä paljaat sähköjohdot, jotka roikkuvat katosta?
Nyrkkisääntö on yksinkertainen: pysähdy, katso ja kuuntele. Toimi vasta sitten. Paniikissa tehty hätiköity liike voi pahentaa tilannetta räjähdysmäisesti ja muuttaa yhden uhrin useammaksi.
Miten toimia eri tilanteissa?
Jokainen työpaikka on erilainen. Sähköasentajan riskit ovat aivan toista luokkaa kuin varastotyöntekijän, puhumattakaan toimistotyöläisestä. Siksi yleiset ohjeet pitää osata suhteuttaa omaan ympäristöön.
Tässä muutama esimerkki suoraan työelämästä:
- Sähköisku: Jos kollega on saanut sähköiskun ja on yhä kiinni virtalähteessä, älä missään nimessä koske häneen. Ensimmäinen toimi on virran katkaisu pääkytkimestä, hätä-seis-painikkeesta tai vetämällä töpseli irti. Jos virtaa ei saa heti poikki, yritä työntää uhri irti sähköä johtamattomalla esineellä – kuiva puinen harjanvarsi tai paksu kumimatto käyvät hyvin.
- Kemikaalivuoto: Eristä vuotanut alue heti. Komentojen on oltava selkeitä: "Kaikki ulos tästä tilasta!" Jos onnettomuus on ulkona, ohjaa ihmiset pois tuulen alapuolelta. Älä yritä siivota ainetta, ellet tiedä tarkalleen, mitä se on ja sinulla on asianmukaiset suojavarusteet. Käyttöturvallisuustiedote kertoo, miten aineen kanssa tulee toimia.
- Savu tai liekit: Kun haistat savun tai näet liekkejä, älä epäröi. Varoita kaikkia ja laukaise palohälytys. Pienen alkupalon voi yrittää tukahduttaa jauhesammuttimella, mutta vain jos olet varma, että se onnistuu turvallisesti. Muista, että savu on tappavan myrkyllistä. Pysy matalana lattianrajassa ja poistu tilasta.
Onnettomuuspaikalla harvoin toimitaan yksin. Hyödynnä paikalla olijoita antamalla selkeitä ja lyhyitä komentoja. "Sinä, soita 112!", "Sinä, hae ensiapulaukku!" ja "Sinä, estä muita tulemasta tänne!". Toimiva viestintä pelastaa tilanteen.
Paikan turvaaminen ja avun hälyttäminen
Kun välittömät uhat on saatu hallintaan, voit siirtyä loukkaantuneen luo ja hälyttää apua. Muista, että tilanteen turvaaminen ei ole kertaluontoinen teko. Aluetta on valvottava, kunnes ammattilaiset saapuvat ja ottavat ohjat käsiinsä.
Käytä luovuutta ja työpaikalta löytyviä välineitä. Varoituskolmiot, huomioliivit, muovikartiot tai jopa riviin asetetut toimistotuolit kertovat sivullisille selvästi, että täällä on vaara-alue.
Pelastuslaitosten tilastot puhuvat karua kieltä siitä, miksi nopea ja oikea toiminta on niin tärkeää. Suomessa pelastuslaitoksilla oli viime vuonna yhteensä 102 957 tehtävää. Näistä 13 611 oli liikenneonnettomuuksia ja 11 930 tulipaloja. Nämä numerot osoittavat, että maallikon ripeä toiminta – kuten vaaran poistaminen – voi pelastaa henkiä minuuteissa, jotka kuluvat ennen ammattiavun saapumista. Voit lukea lisää aiheesta Pelastustoimen tilastoista.
Kun ympäristö on vihdoin turvallinen, voit keskittyä olennaiseen: loukkaantuneen tilan arviointiin ja ensiavun antamiseen. Tämä järjestelmällinen tapa toimia takaa, että onnettomuustilanteessa toimiminen on mahdollisimman tehokasta. Paina mieleesi toimintajärjestys: turvaa, hälytä, auta. Se on kaiken perusta.
Tehokas hätäilmoitus ja ensiavun antaminen
Kun onnettomuuspaikka on saatu turvalliseksi, on aika keskittyä kahteen asiaan, jotka tapahtuvat usein samanaikaisesti: avun hälyttämiseen ja ensiavun antamiseen. Nämä ovat niitä hetkiä, jotka todella ratkaisevat. Nopeilla ja oikeilla toimilla käynnistetään ammattiavun ketju, ja ne voivat parantaa loukkaantuneen ennustetta aivan oleellisesti.
On hyvä muistaa, että auttaminen ei vaadi lääkärin koulutusta. Ihan tavallinen rohkeus ja muutaman perusasian hallinta riittävät. Pelkkä hätäilmoituksen tekeminen on jo auttamista.
Soita hätänumeroon 112 – nopeasti ja selkeästi
Hätäpuhelu on usein se ensimmäinen konkreettinen teko, kun tilanteen vakavuus iskee tajuntaan. Vaikka olo olisi kuinka epävarma, on parempi soittaa kerran turhaan kuin jättää soittamatta. Hätäkeskuspäivystäjä on ammattilainen, joka osaa arvioida tilanteen ja antaa sinulle selkeät toimintaohjeet puhelimessa.
Suomessa tapahtui ennakkotietojen mukaan 2 788 henkilövahinkoon johtanutta tieliikenneonnettomuutta pelkästään vuonna 2023, ja tämä on vain pieni osa kaikista onnettomuuksista. Tieliikennelaki velvoittaa jokaista auttamaan, ja sama periaate pätee työpaikallakin. Nopealla hätäilmoituksella ja ensiavulla on valtava merkitys, sillä ammattiavun saapuminen paikalle vie aina oman aikansa. Lisätietoa löydät Liikenneturvan tilastoista.
Ensiaputoimet, jotka jokaisen on hyvä osata
Kun apu on tulossa, voit keskittyä loukkaantuneen auttamiseen. Sinun ei tarvitse olla ensiavun ammattilainen – muutama perustaito riittää usein pitkälle. Tärkeintä on turvata hengitys ja verenkierto.
Tajuttoman auttaminen
Jos henkilö ei reagoi puhutteluun tai kevyeen ravisteluun, tarkista, hengittääkö hän. Avaa hengitystiet kallistamalla päätä varovasti taaksepäin. Jos hengitys kulkee normaalisti, käännä hänet kylkiasentoon. Tämä yksinkertainen toimi estää kieltä tai oksennusta tukkimasta nielua ja pitää hengitystien auki.
Suuren verenvuodon tyrehdyttäminen
Jos haavasta suihkuaa tai pulppuaa verta, se on tyrehdytettävä heti. Paina vuotokohtaa lujasti sormilla tai kämmenellä. Käytä mitä tahansa puhdasta kangasta, vaikka omaa paitaasi. Jos mahdollista, sido haavan päälle paineside ja kohota vuotava raaja sydämen tason yläpuolelle.
Alla oleva kuva muistuttaa prosessista, joka tulee tehdä aina ennen auttamista. Turvallisuus ensin, aina.
Tämä kolmivaiheinen malli – pysähdy, arvioi ja turvaa – on elintärkeä. Se varmistaa, ettet itse joudu seuraavaksi uhriksi.
Painelu-puhalluselvytys (PPE)
Jos tajuton henkilö ei hengitä tai hengittää epänormaalisti, on aika aloittaa elvytys. Aseta kämmenet päällekkäin rintalastan keskelle ja painele 30 kertaa voimakkaasti. Tahti on nopea, noin 100–120 painallusta minuutissa. Painelujen jälkeen anna 2 puhallusta. Jatka rytmillä 30:2, kunnes ammattilaiset ottavat vastuun tai henkilö virkoaa.
Muista, että mikä tahansa yritys elvyttää on parempi kuin ei mitään. Hätäkeskuspäivystäjä neuvoo sinua puhelimessa askel askeleelta, joten et ole tilanteessa yksin.
Työpaikan sisäiset hälytysketjut
Hätänumeroon soittamisen ohella on kriittistä noudattaa työpaikan omia pelisääntöjä. Kuka ilmoittaa esimiehelle? Kuka on vastassa ambulanssia ja opastaa sen oikeaan paikkaan? Kun roolit on sovittu etukäteen, vältytään kaaokselta.
Usein hyväksi todettu malli on seuraavanlainen:
- Ensimmäinen auttaja: Soittaa numeroon 112 ja aloittaa välittömät ensiaputoimet.
- Toinen henkilö: Ilmoittaa tilanteesta välittömästi esimiehelle ja työsuojeluvaltuutetulle.
- Kolmas henkilö: Menee pääovelle tai portille opastamaan pelastushenkilöstöä, jotta aikaa ei kulu harhailuun.
Tällainen selkeä työnjako takaa, että kaikki tärkeät asiat hoituvat rinnakkain. On myös ensiarvoisen tärkeää tietää, mistä löytyy ajantasainen ensiapukaapin sisältö työpaikalla. Onnettomuustilanteessa toimiminen on tiimityötä, jossa jokaisen rooli on merkityksellinen.
Dokumentointi ja ilmoitukset – kun välitön hätä on ohi
Kun ambulanssin sireenit vaimenevat ja adrenaliini laskee, moni ajattelee pahimman olevan ohi. Todellisuudessa työ vasta alkaa. Onnettomuuden jälkihoito, eli huolellinen dokumentointi ja virallisten ilmoitusten tekeminen, on vähintään yhtä kriittinen vaihe kuin itse ensiapu.
Tämä prosessi on avainasemassa kahdesta syystä: se varmistaa, että loukkaantunut saa hänelle kuuluvat korvaukset, ja mikä tärkeintä, se auttaa työpaikkaa oppimaan tapahtuneesta, jotta sama ei toistuisi enää koskaan. Vaikka paperityö voi tuntua raskaalta, sen laiminlyönti tulee aina kalliimmaksi.
Taltioi kaikki, heti paikan päällä
Heti kun tilanne on rauhoittunut ja loukkaantunut on ammattilaisten käsissä, on aika toimia nopeasti. Stressaavan hetken jälkeen yksityiskohdat alkavat hämärtyä yllättävän nopeasti, joten tiedonkeruu kannattaa aloittaa saman tien.
Käy läpi ainakin nämä asiat ja kirjaa ne muistiin:
- Tapahtuma-aika ja -paikka: Ei riitä, että merkitset päivän. Kirjaa kellonaika ja mahdollisimman tarkka sijainti. Esimerkiksi "Varaston hyllyväli C3, trukin latauspisteen vieressä".
- Ketä oli paikalla? Kerää nimet ja yhteystiedot kaikilta, jotka näkivät jotain – niin onnettomuuden osallisilta kuin silminnäkijöiltäkin. Heidän havaintonsa voivat olla kullanarvoisia myöhemmin.
- Mitä oikein tapahtui? Kuvaile tapahtumien kulku mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Mitä työtä oltiin tekemässä? Millaiset olosuhteet paikalla olivat – oliko melua, huono valaistus, kiire?
- Vammat ja ensitoimet: Millaisia vammoja uhri sai? Kuka antoi ensiapua ja mitä tarkalleen tehtiin ennen ammattiavun saapumista?
Älä unohda tärkeintä työkalua, joka löytyy taskustasi. Ota puhelimella runsaasti kuvia ja vaikka lyhyitä videoita tapahtumapaikalta eri suunnista. Kuvaa rikkoutuneet laitteet, mahdolliset vuodot tai sotkut ja yleiskuvaa alueesta. Yksi kuva kertoo usein enemmän kuin tuhat sanaa selostusta.
Mitä paremmin tämä perustyö tehdään, sitä sujuvampaa on virallisten ilmoitusten tekeminen ja tapauksen tutkinta.
Työtapaturmailmoitus – lakisääteinen velvollisuus
Suomen laki on asiasta kristallinkirkas: työnantajan on ilmoitettava työtapaturmasta vakuutusyhtiölle viipymättä. Tämä ilmoitus on se, mikä laukaisee korvausprosessin käyntiin ja takaa loukkaantuneelle hoitokulujen korvaukset, päivärahan ja mahdolliset kuntoutustoimet. Ilmoitus on tehtävä ihan jokaisesta tapaturmasta, myös pienemmistä, jotka eivät johda sairauspoissaoloon.
Vaikka virallinen vastuu on työnantajalla, käytännössä prosessi alkaa aina työntekijältä tai tämän esimieheltä. Kerro siis onnettomuudesta omalle esimiehellesi heti, kun pystyt.
Yleensä ilmoitus tehdään vakuutusyhtiön verkkopalvelussa. Vältä näitä sudenkuoppia, kun täytät lomaketta:
- Liian ylimalkainen kuvaus. Älä tyydy toteamaan: "Liukastui lattialla." Kirjoita sen sijaan: "Työntekijä liukastui koneesta lattialle valuneeseen öljyläikkään peruuttaessaan." Tarkkuus nopeuttaa käsittelyä merkittävästi.
- Silminnäkijöiden unohtaminen. Jos paikalla oli todistajia, heidän nimensä on ehdottoman tärkeää lisätä ilmoitukseen. Vakuutusyhtiö saattaa haluta olla heihin yhteydessä.
- Ilmoituksen viivyttely. "Viipymättä" tarkoittaa oikeasti viipymättä. Tarpeeton odottelu ei ainoastaan vaikeuta korvausten saamista, vaan antaa myös kuvan piittaamattomuudesta.
Erityisen tärkeää on muistaa, että jos työtapaturma on vakava – eli se aiheuttaa kuoleman tai vaikean, pysyvän vamman – on työnantajan tehtävä ilmoitus heti myös poliisille sekä oman alueen työsuojeluviranomaiselle. Tämä on ehdoton vaatimus.
Loppujen lopuksi huolellinen dokumentointi ja oikea-aikaiset ilmoitukset eivät ole vain byrokratiaa. Ne ovat vastuullisen turvallisuuskulttuurin ytimessä ja viestivät koko henkilöstölle, että ihmisten hyvinvoinnista välitetään aidosti – myös silloin, kun vahinko on jo tapahtunut.
Oppiminen onnettomuudesta ja työyhteisön tuki
Kun loukkaantunut on saatu hoitoon ja viralliset ilmoitukset on hoidettu, moni saattaa huokaista helpotuksesta. Totuus on kuitenkin, että onnettomuuden tärkein vaihe on vasta alkamassa: jälkihoito ja tapahtuneesta oppiminen.
Vaikka tapaturma koskettaisi fyysisesti vain yhtä ihmistä, sen vaikutukset voivat väreillä läpi koko työyhteisön. Tämä on se hetki, jolloin turvallisuuskulttuuri joko murtuu tai vahvistuu. Oikein hoidettuna jälkipuinti muuttaa ikävän kokemuksen voimavaraksi, joka hitsaa porukkaa yhteen ja estää tulevia vaaratilanteita.
Ihmiset ensin – henkinen tuki on kaiken perusta
Ennen kuin rynnätään päivittämään ohjeita tai etsimään teknisiä syitä, on pysähdyttävä ihmisten äärelle. Onnettomuuden näkeminen tai siinä mukana oleminen on aina järkyttävä kokemus. Se voi laukaista stressiä, pelkotiloja ja ahdistusta, jotka jäävät helposti pyörimään mieleen pitkäksi aikaa.
On täysin normaalia, että tapahtunutta kelataan päässä yhä uudelleen. Siksi avoin ja syyllistämätön keskustelu on paras ensiapu. Työnantajan velvollisuus on järjestää ammattilaisen vetämä purkukeskustelu (debriefing), johon kaikkien tilanteeseen liittyvien henkilöiden on tärkeää päästä osallistumaan.
Samalla on varmistettava, että työterveyshuollon ovi on auki matalalla kynnyksellä. Yksikin keskustelukerta psykologin tai työterveyshoitajan kanssa voi auttaa merkittävästi käsittelemään tapahtunutta ja palauttamaan kadonneen turvallisuuden tunteen.
Muista, että tuki ei ole vain virallisia kanavia varten. Esimiehen aito kysymys "Miten sinä voit?" ja kollegan tarjoama kahvihetki voivat olla toipumisen kannalta yhtä tärkeitä. Vahva yhteishenki kantaa vaikeiden aikojen yli.
Onnettomuustutkinta etsii syitä, ei syyllisiä
Kun ihmisistä on pidetty huolta, on aika selvittää, miksi onnettomuus ylipäätään pääsi tapahtumaan. Tässä on syytä muistaa yksi kultainen sääntö: tutkinnan ainoa tavoite on oppia. Emme etsi syyllistä tai osoittele sormella, vaan pyrimme ymmärtämään tapahtumaketjun ja löytämään ne heikot lenkit, jotka johtivat vahinkoon.
Toimiva tutkinta on järjestelmällistä ja osallistavaa. Kokoa pieni tiimi, jossa on mukana esimerkiksi esimies, työsuojeluvaltuutettu ja tapahtumassa mukana olleita työntekijöitä.
Käykää yhdessä läpi muun muassa seuraavia asioita:
- Olosuhteet: Oliko valaistus, melu tai sää poikkeuksellinen? Oliko työympäristössä jotain muuta epätavallista?
- Työtavat: Toimittiinko ohjeiden mukaan? Ovatko ohjeet ylipäätään selkeät ja ajan tasalla vai onko niihin pesiytynyt oikoreittejä?
- Laitteet ja työkalut: Oliko käytetty kone tai väline täysin kunnossa? Puuttuiko siitä suojuksia tai oliko se huollettu asianmukaisesti?
- Osaaminen: Oliko tekijällä riittävä perehdytys ja kokemus juuri kyseiseen tehtävään?
Tavoitteena on kaivautua pintaa syvemmälle ja löytää tapahtumien todellinen juurisyy. Lausahdus "työntekijä liukastui" on vain oire. Todellinen juurisyy voi olla vaikkapa se, että koneen kulunut tiiviste vuoti öljyä lattialle, koska sen huoltoväliä ei oltu määritelty kunnolla. Tämä analyysi paljastaa ne oikeat ongelmat, jotka vaativat korjausta.
Konkreettiset teot tekevät työpaikasta turvallisemman
Tutkinnan tuloksilla ei tee mitään, jos ne jäävät pölyttymään raporttikansioon. Jokainen havainto on käännettävä konkreettiseksi toimenpiteeksi, jolle nimetään selkeä vastuuhenkilö ja realistinen aikataulu.
Kysymyksiä ja vastauksia onnettomuustilanteista
Vaikka kuinka hyvin varautuisimme, yllätyksiä sattuu. Kun jotain odottamatonta tapahtuu, pää on usein täynnä kysymyksiä. Paniikin iskiessä ne kaikkein yksinkertaisimmatkin asiat voivat tuntua ylitsepääsemättömiltä.
Siksi kokosimme tähän muutamia yleisimpiä mieltä askarruttavia kysymyksiä ja ennen kaikkea selkeitä vastauksia niihin. Kun tiedät etukäteen, miten toimia, pystyt hätätilanteessa keskittymään olennaiseen ja pysymään rauhallisempana.
Mitä teen, jos en ole varma, miten antaa ensiapua?
Tämä on ehkä se yleisin pelko, ja täysin ymmärrettävä sellainen. Tärkein muistisääntö on tämä: pahin virhe on jättää kokonaan auttamatta. Vaikka viimeisimmästä ensiapukurssista olisi vierähtänyt aikaa, voit silti olla ratkaiseva apu.
Ensimmäinen ja tärkein tehtäväsi on soittaa hätänumeroon 112. Hätäkeskuksen päivystäjä on koulutettu ammattilainen. Hänen tehtävänsä ei ole vain lähettää apua paikalle, vaan hän kirjaimellisesti pitää sinua kädestä kiinni puhelimen välityksellä. Hän neuvoo askel askeleelta, miten tarkistat potilaan tilan, avaat hengitystiet ja tarvittaessa aloitat paineluelvytyksen.
Muista, että jo pelkkä paikalla oleminen, loukkaantuneen rauhoittelu ja avun hälyttäminen on valtavan tärkeää auttamista. Sinun ei tarvitse olla supersankari – riittää, että olet ihminen ja käynnistät pelastusketjun.
Älä siis anna epävarmuuden lamaannuttaa. Kuuntele hätäkeskuksen ohjeita ja toimi niiden mukaan, niin teet juuri sen, mitä tilanne vaatii.
Kuka vastaa onnettomuudesta ilmoittamisesta?
Vastuukysymykset onnettomuuden jälkeen on määritelty laissa todella selkeästi. Vaikka kuka tahansa voi ja kenen tahansa tuleekin soittaa hätänumeroon, virallisten ilmoitusten tekeminen kuuluu aina työnantajalle.
Käytännössä homma etenee yleensä näin:
- Työntekijän rooli: Sinun tehtäväsi on ilmoittaa tapaturmasta tai vaaratilanteesta heti omalle esimiehellesi tai työpaikan turvallisuusvastaavalle. Tästä lähtee liikkeelle yrityksen oma sisäinen prosessi.
- Työnantajan vastuu: Esimies tai muu yrityksen edustaja tekee lakisääteisen tapaturmailmoituksen vakuutusyhtiölle. Tämä on aivan kriittinen vaihe, jotta loukkaantunut saa hänelle kuuluvat korvaukset esimerkiksi sairauskuluista tai ansionmenetyksestä.
Jos kyseessä on vakava onnettomuus, joka johtaa kuolemaan tai pysyvään vammaan, työnantajan velvollisuus on ilmoittaa siitä viipymättä myös poliisille ja työsuojeluviranomaiselle. Sinun tärkein tehtäväsi on siis varmistaa, että tieto kulkee eteenpäin organisaatiossa – loppu on työnantajan heiniä.
Voinko joutua vastuuseen, jos antamani ensiapu epäonnistuu?
Lyhyt ja selkeä vastaus: et voi. Tämä on äärimmäisen tärkeä tieto, joka toivottavasti hälventää yhtä suurimmista kynnyksistä auttaa. Suomen lainsäädäntö suojaa auttajaa tässä asiassa yksiselitteisesti.
Meillä kaikilla on yleinen auttamisvelvollisuus. Se tarkoittaa, että hätätilanteessa meidän oletetaan toimivan parhaan kykymme ja osaamisemme mukaan. Laki kuitenkin toteaa, että vilpittömässä mielessä ja parhaan ymmärryksen mukaan annetusta ensiavusta ei voi joutua juridiseen vastuuseen, vaikka lopputulos ei olisi toivottu tai vaikka tekisit jotain väärin.
Ainoa todellinen virhe on olla tekemättä mitään. Kun yrität parhaasi ja toimit esimerkiksi hätäkeskuksen antamien ohjeiden mukaan, olet täyttänyt velvollisuutesi täysin.
Miten työpaikalla pitäisi hoitaa henkinen puoli onnettomuuden jälkeen?
Onnettomuus ei ole vain fyysinen tapahtuma. Se jättää usein syvät jäljet myös niiden mieleen, jotka olivat paikalla tai osallisena. Vastuulliseen jälkihoitoon kuuluukin olennaisesti henkisen tuen järjestäminen.
Hyvin hoidettu prosessi on muutakin kuin pelkkä kahvipöytäkeskustelu. Siihen kuuluu tyypillisesti:
- Välitön purkukeskustelu (debriefing): Mahdollisimman pian tapahtuneen jälkeen on hyvä järjestää ammattilaisen, kuten työterveyspsykologin, johtama tilaisuus. Siihen kutsutaan kaikki tilanteessa mukana olleet, jotta he voivat käsitellä tapahtunutta turvallisessa ympäristössä ja saada työkaluja omien reaktioidensa ymmärtämiseen.
- Matalan kynnyksen tuki: Kaikille on viestittävä selkeästi, mistä saa apua, jos oireet, kuten ahdistus tai unettomuus, jatkuvat. Työterveyshuollon kautta on tärkeää tarjota helppo ja nopea pääsy keskusteluavun piiriin.
- Esimiesten tuki: Esimiehen rooli on olla läsnä ja kuulolla. Aktiivinen kuuntelu ja aito välittäminen ovat kullanarvoisia. Ne viestivät, että ihmisten hyvinvoinnista todella välitetään.
Avoimuus ja tuen aktiivinen tarjoaminen auttavat työyhteisöä toipumaan yhdessä ja vähentävät pitkäaikaisten traumojen riskiä. Onnettomuustilanteessa toimiminen ei pääty siihen, kun ambulanssi ajaa pois pihasta – se jatkuu niin kauan kuin yhteisö tarvitsee tukea.
Haluatko varmistaa, että henkilöstösi osaa toimia oikein ja tehokkaasti tositilanteessa? Sec And Safe Solutions Oy tarjoaa käytännönläheisiä ja virallisen pätevyyden antavia ensiapu- ja työturvallisuuskoulutuksia ympäri Suomen. Tutustu joustaviin koulutusvaihtoehtoihimme ja vahvista työpaikkasi turvallisuuskulttuuria osoitteessa https://secandsafe.fi/.
