Turvallisuuskävely on ennakoivaa turvallisuustyötä parhaimmillaan. Sen ideana on, että johto ja työntekijät kiertävät yhdessä työympäristössä ja etsivät aktiivisesti mahdollisia turvallisuusriskejä – nimenomaan ennen kuin mitään sattuu. Kyse ei siis ole jälkiviisaudesta, vaan fiksusta ennakoinnista.
Se on paljon enemmän kuin pelkkä rutiinitarkastus ja lomakkeiden täyttely. Se on vuoropuhelua, aitoa havainnointia ja ennen kaikkea, sitoutumista jatkuvaan parantamiseen.
Miksi turvallisuuskävely on enemmän kuin pelkkä tarkistus
Liian usein turvallisuuskävely nähdään pakollisena pahana – kierroksena, jossa ruksitaan listoja ja etsitään virheitä. Jos ajattelet näin, menetät koko homman ytimen. Hyvin vedetty turvallisuuskävely työpaikalla on nimittäin strateginen työkalu, joka voi muuttaa koko firman asennetta työturvallisuuteen. Se kääntää kelkan reaktiivisesta tapaturmien tutkinnasta proaktiiviseen vaarojen ennaltaehkäisyyn.
Kun pomo ja tekijät kiertävät yhdessä tuotantolinjalla tai toimistossa, kyseessä ei ole tenttitilaisuus vaan avoin keskustelu. Se on hetki, joka purkaa siiloja ja rakentaa luottamusta. Työntekijä, joka painii päivittäin jonkin riskin kanssa, saa vihdoin mahdollisuuden kertoa siitä suoraan sille henkilölle, jolla on valta tehdä asialle jotain.
Piilevien vaarojen paljastaminen
Tarkistuslistat ovat toki hyvä runko, mutta ne eivät koskaan paljasta kaikkea. Kokemukseni mukaan ne kaikista suurimmat riskit löytyvät usein sieltä, mistä niitä ei osata etsiä – niistä arjen "oikopoluista" ja vakiintuneista tavoista, jotka ovat syntyneet kiireen ja tottumuksen myötä.
Kuvitellaanpa logistiikkakeskusta. Kävelyn aikana saattaa paljastua, että trukkikuskit joutuvat jatkuvasti pujottelemaan käytäville kasattujen lavojen välistä, koska varastojärjestelmä on yksinkertaisesti epäkäytännöllinen. Tämä on riski, joka ei näy missään virallisessa raportissa ennen kuin joku jää puristuksiin.
Turvallisuuskävelyn tarkoitus ei ole etsiä syyllisiä, vaan löytää heikkouksia järjestelmästä. Pointti on ymmärtää, miksi vaarallinen tilanne on päässyt syntymään, ei osoitella sormella sitä, kuka teki virheen.
Kulttuurinmuutos ja sitouttaminen
Säännölliset ja aidosti osallistavat kävelyt ovat johdolle tehokkain tapa näyttää, että turvallisuus ei ole vain sanahelinää kalvoilla. Kun ihmiset huomaavat, että heidän havaintojaan oikeasti kuunnellaan ja että niiden pohjalta tehdään konkreettisia toimenpiteitä, heidän oma sitoutumisensa turvallisuusasioihin nousee aivan uudelle tasolle.
Suomessa tämä on ymmärretty hyvin, ja turvallisuuskävelyt ovatkin nykyään keskeinen osa modernia turvallisuusjohtamista. Erityisesti rakennusalalla johdon osallistuminen kävelyille on monissa yrityksissä kirjattu jopa vuositavoitteisiin, mikä on todettu erittäin tehokkaaksi keinoksi vahvistaa turvallisuuskulttuuria. Lisää käytännön kokemuksia ja tuloksia löytyy VHK:n julkaisusta turvallisuuskävelyistä.
Tällainen muutos näkyy ja tuntuu kaikkialla. Se rakentaa positiivista ilmapiiriä ja vahvistaa työnantajakuvaa. Kun turvallisuus on aidosti yhteinen juttu, se näkyy paitsi vähentyneinä sairauspoissaoloina myös parempana työmotivaationa ja tehokkuutena.
Vaikuttavan turvallisuuskävelyn suunnittelu
Hutiloitu turvallisuuskävely on käytännössä ajanhukkaa. Hyvä suunnittelu takaa, että itse kierroksella aika käytetään olennaiseen: aitoon vuoropuheluun ja ympäristön havainnointiin. Suunnittelu ei ole rakettitiedettä, mutta sen merkitystä ei voi liikaa korostaa.
Huolellisella valmistelulla päämäärätön käveleskely muuttuu strategiseksi toimenpiteeksi, joka tuottaa konkreettisia tuloksia. Varmistat, että kaikki osallistujat ymmärtävät yhteisen päämäärän ja uskaltavat tuoda esiin myös ne kriittiset huomiot.
Kokoa oikea tiimi
Turvallisuuskävelyn onnistuminen seisoo ja kaatuu osallistujien myötä. Pelkkä johdon tai HSEQ-asiantuntijoiden kierros jää auttamatta pintapuoliseksi. Tarvitset mukaan porukan, jossa on erilaisia näkökulmia ja kokemusta.
Ideaali tiimi sisältää aina seuraavat palaset:
- Johtoa tai työnjohtoa: Mukana on oltava henkilö, jolla on valtuudet tehdä päätöksiä ja osoittaa resursseja tarvittaviin toimenpiteisiin. Heidän läsnäolonsa viestii myös, että asia on tärkeä.
- Työntekijä kohteesta: Tämä on ehdottomasti tärkein osallistuja. Hän elää ja hengittää työpisteensä arkea, tuntee sen riskit ja kirjoittamattomat säännöt paremmin kuin kukaan. Hänen kokemuksensa on korvaamatonta.
- Työsuojeluvaltuutettu tai -asiantuntija: Hän tuo keskusteluun laajempaa osaamista, ymmärrystä lainsäädännön vaatimuksista ja auttaa yhdistämään havainnot osaksi virallista työsuojelutyötä.
Ryhmän koko kannattaa pitää pienenä. 3–5 henkilöä on usein täydellinen määrä, jotta keskustelu pysyy luontevana ja jokainen saa äänensä kuuluviin.
Määrittele selkeä teema ja tavoite
Kaikkea ei voi eikä kannata yrittää tarkastaa kerralla. Jos yrität samalla kierroksella havainnoida kaikkea koneiden suojista ergonomiaan ja kemikaaliturvallisuuteen, lopputulos on täysi kaaos.
Valitse jokaiselle kävelylle selkeä teema. Se auttaa keskittymään ja menemään pintaa syvemmälle. Teema voi olla mikä tahansa ajankohtainen asia, kuten liukastumisvaarat talvella tai uuden tuotantolinjan käyttöönottoon liittyvät riskit.
Esimerkkejä hyvistä teemoista:
- Ergonomia: Työasennot, nostamisen apuvälineet, toistotyön aiheuttama kuormitus.
- Kemikaaliturvallisuus: Aineiden varastointi, käyttöturvallisuustiedotteiden saatavuus, oikeat henkilönsuojaimet.
- Kone- ja laiteturvallisuus: Suojalaitteiden kunto, hätäpysäyttimien toiminta, lukitusmenettelyt (LOTO).
- Järjestys ja siisteys (5S): Kulkuväylien esteettömyys, materiaalien oikea sijoittelu, yleinen siisteys.
Hyvin valittu teema auttaa myös rakentamaan tarkistuslistan, joka oikeasti tukee keskustelua. Aiheeseen liittyen kannattaa perehtyä siihen, miten kattava riskien arviointi työpaikalla tehdään, sillä se antaa loistavan pohjan teemojen valintaan.
Laadi keskustelua ohjaava tarkistuslista
Unohda monisivuiset, byrokraattiset lomakkeet, jotka täytetään mekaanisesti rasteja ruutuun -menetelmällä. Hyvä tarkistuslista ei ole suorituslista vaan keskustelun runko. Sen tarkoitus on varmistaa, että tärkeimmät asiat tulevat käsitellyiksi, mutta se ei saa tappaa vapaata havainnointia ja aitoa dialogia.
Rakenna lista avoimien kysymysten varaan. Ne kannustavat kertomaan, eivät vain vastaamaan ”kyllä” tai ”ei”.
Esimerkki tarkistuslistan kysymyksistä (Teema: Ergonomia):
- Havainnointi: Miltä työskentely tässä pisteessä näyttää? Onko asennoissa jotain, mikä herättää ajatuksia?
- Kysymys työntekijälle: Mikä tässä työvaiheessa kuormittaa kehoasi eniten?
- Ideointi: Jos saisit muuttaa yhden asian tässä työpisteessä ergonomian parantamiseksi, mikä se olisi?
- Positiivinen huomio: Mikä täällä toimii jo nyt poikkeuksellisen hyvin ergonomian näkökulmasta?
Tällainen lähestymistapa tekee listasta työkalun, joka avaa keskustelun ja tuo esiin niitä kaikkein tärkeimpiä, käytännönläheisiä parannusideoita.
Viesti ja sitouta etukäteen
Yksi tyypillisimmistä virheistä on pamahtaa paikalle yllättäen. Turvallisuuskävely työpaikalla ei ole ratsia, vaan yhteinen kehittämishetki. Siksi avoin ja ennakoiva viestintä on avainasemassa.
Kerro osastolle hyvissä ajoin:
- Milloin ja missä kävely järjestetään.
- Ketkä ovat mukana.
- Mikä on kierroksen teema ja tavoite.
- Miksi tämä tehdään – muista korostaa, että tarkoituksena on parantaa yhteistä työympäristöä, ei etsiä syyllisiä tai virheitä.
Kun ihmiset tietävät, mitä on odotettavissa ja miksi, he suhtautuvat asiaan aivan eri tavalla ja ovat valmiita osallistumaan. Ennakkoviestintä rakentaa luottamusta ja on suora tie onnistuneeseen lopputulokseen.
Miten turvallisuuskävely viedään läpi käytännössä?
Hyvä suunnitelma kantaa pitkälle, mutta vasta itse kävelyn aikana selviää, tuleeko kierroksesta aitoa arvoa tuottava keskustelu vai pelkkä muodollisuuksien täyttäminen. Turvallisuuskävely työpaikalla on parhaimmillaan avoin ja luottamuksellinen vuoropuhelu, ei mikään tenttitilaisuus. Tavoitteenasi on saada ihmiset kertomaan vapaasti työnsä arjesta – niin haasteista kuin onnistumisistakin.
Keskity kierroksella ennen kaikkea kuuntelemaan ja havainnoimaan. Anna työntekijän itse johdattaa keskustelua omalla pisteellään, sillä hän on oman työnsä paras asiantuntija.
Ilmapiiri ratkaisee – miten luodaan luottamus?
Onnistuneen kävelyn ytimessä on psykologinen turvallisuus. Kukaan ei uskalla kertoa todellisista epäkohdista, jos pelkää joutuvansa syytetyksi tai leimatuksi ikuiseksi valittajaksi. Kävelyn vetäjänä on sinun vastuullasi murtaa tämä jää.
Aloita aina positiivisella otteella. Kiitä osallistujia heidän ajastaan ja tee selväksi, että tavoitteena on oppia ja parantaa yhdessä. Vältä syyttävää sormella osoittelua ja keskity prosesseihin, älä yksittäisiin ihmisiin.
Mieti sävyeroa: sen sijaan, että kysyisit "Miksi teet tuon noin?", kokeile lähestyä asiaa toisin: "Kerropa vähän tästä työvaiheesta. Onko siinä jotain, mikä tekee siitä hankalan tai turhauttavan?" Ero on valtava ja se ohjaa keskustelua heti rakentavampaan suuntaan.
Muista myös, että oma kehonkielesi ja äänensävysi puhuvat enemmän kuin sanat. Ole aidosti läsnä, pidä katsekontakti ja nyökkää osoittaaksesi, että kuuntelet aktiivisesti. Nämä pienet eleet rakentavat luottamusta ja rohkaisevat avoimuuteen.
Kysymykset, jotka oikeasti avaavat keskustelun
Vältä umpikujaan johtavia kysymyksiä, joihin voi vastata vain "kyllä" tai "ei". Parhaat kysymykset ovat avoimia, uteliaita ja kannustavat pohtimaan työn todellisuutta syvällisemmin. Niiden avulla kaivat esiin piileviä riskejä ja arjen käytännön haasteita.
Tässä muutama esimerkki kysymyksistä, jotka ovat kentällä todistetusti toimineet:
- "Mikä tässä työpisteessä turhauttaa sinua eniten päivittäin?"
- "Jos saisit muuttaa yhden asian heti turvallisemmaksi, mikä se olisi ja miksi?"
- "Onko meillä jokin ohje tai sääntö, jota on käytännössä mahdoton noudattaa?"
- "Sattuuko täällä usein läheltä piti -tilanteita, jotka jäävät raportoimatta?"
- "Mitä sellaista olet oppinut tästä työstä, mitä meidän suunnittelijoiden tai esimiesten pitäisi ehdottomasti tietää?"
Tällaiset kysymykset siirtävät painopisteen virheiden etsinnästä aidon ymmärryksen rakentamiseen. Ne antavat työntekijälle luvan kertoa asioista, jotka oikeasti hiertävät.
Muista huomata myös se, mikä toimii
Turvallisuuskävely ei ole pelkkää vikojen ja puutteiden etsimistä. Yksi sen tärkeimmistä tehtävistä on tunnistaa ja vahvistaa hyviä käytäntöjä. Positiivinen palaute on uskomattoman tehokas työkalu, kun halutaan sitouttaa ihmisiä turvallisuuskulttuuriin.
Kun siis näet esimerkillisen siistin työpisteen, hyvin järjestetyn varaston tai työntekijän, joka käyttää suojavarusteita moitteettomasti, sano se ääneen.
Esimerkki positiivisesta palautteesta:
"Hei, huomasin, että olette merkinneet nämä kemikaalikaapit todella selkeästi ja kaikki astiat ovat asianmukaisilla valuma-altailla. Tämä on loistava esimerkki siitä, miten pienillä teoilla parannetaan turvallisuutta merkittävästi. Hienoa työtä!"
Tällainen palaute ei ainoastaan motivoi kyseistä tiimiä, vaan se myös viestii kaikille, mikä on tavoiteltu standardi. Se osoittaa, että johto arvostaa turvallisuuden eteen tehtyä työtä, eikä ainoastaan puutu virheisiin.
Miten dokumentoida havainnot fiksusti?
Kierroksen aikana esiin nousevat asiat unohtuvat helposti, jos niitä ei kirjata ylös heti tuoreeltaan. Onneksi nykyään ei tarvitse kantaa mukana isoa lehtiötä ja kynää – pelkkä puhelin riittää.
Käytännön vinkkejä dokumentointiin:
- Nappaa kuvia ja videoita: Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ota kuva repsottavasta johdosta, epäergonomisesta työasennosta tai vaikkapa siitä esimerkillisesti järjestetystä työkalupakista.
- Hyödynnä sanelinta: Puhu puhelimen ääninauhuriin lyhyitä muistiinpanoja tai vaikka pätkiä keskustelusta (muista kysyä lupa!). Se on paljon nopeampaa kuin näpyttely ja saat talteen tarkat sanamuodot.
- Kirjaa ylös myös ratkaisuehdotukset: Älä tyydy vain kirjaamaan ongelmaa. Kun keskustelussa nousee esiin hyvä idea, kirjaa sekin ylös. Kysy suoraan: "Miten sinä itse ratkaisisit tämän?"
Tarkka dokumentointi on elintärkeää, jotta havainnot saadaan muutettua konkreettisiksi toimenpiteiksi. Samalla on tärkeää varmistaa, että henkilöstöllä on valmiudet toimia yllättävissäkin tilanteissa. Siksi esimerkiksi kattava ensiavun peruskurssi on olennainen osa työpaikan kokonaisturvallisuutta.
Entä kun vastaan tulee tiukka paikka?
Aina kaikki ei suju kuin käsikirjoituksen mukaan. Saatat kohdata vastarintaa, vaivaantunutta hiljaisuutta tai rönsyilevää keskustelua. Tärkeintä on pysyä rauhallisena ja pitää kiinni kävelyn perusajatuksesta.
- Jos kohtaat vastarintaa tai vähättelyä: Älä lähde väittelyyn. Kuuntele ja myönnä tunne ("Ymmärrän, että tämä voi tuntua turhalta byrokratialta..."), mutta palauta keskustelu yhteiseen päämäärään ("...mutta meidän kaikkien yhteinen etu on varmistaa, että täältä pääsee joka päivä terveenä kotiin.").
- Jos kukaan ei puhu mitään: Syitä hiljaisuuteen voi olla monia. Kokeile vaihtaa näkökulmaa ja kysy jostain positiivisesta asiasta. Voit myös itse tehdä ääneen jonkin havainnon ja kysyä muiden mielipidettä siitä.
- Jos keskustelu lähtee sivuraiteille: On hienoa, että juttua riittää, mutta kävelyn tavoite täytyy pitää kirkkaana mielessä. Ohjaa keskustelua lempeästi takaisin aiheeseen: "Tuo on todella tärkeä pointti, ja siihen pitää ehdottomasti palata. Keskitytäänkö nyt kuitenkin hetkeksi vielä tähän koneen turvallisuuteen?"
Kävelyn käytännön toteutus on taitolaji, joka kehittyy kokemuksen myötä. Jokainen kierros opettaa jotain uutta – niin työympäristöstä kuin ihmisten kanssa toimimisestakin.
Havainnoista pysyviin parannuksiin
Turvallisuuskävelyn suurin anti ei piile itse kierroksessa, vaan siinä, mitä sen jälkeen tapahtuu. Hyvin vedetty kävely tuottaa väistämättä pinon havaintoja, uusia ideoita ja tärkeitä keskustelunavauksia. Ilman järjestelmällistä jälkipuintia ne jäävät kuitenkin vain muistiinpanoiksi kansioon. Nyt on aika kääntää kerätty tieto konkreettisiksi teoiksi.
Tämä vaihe vaatii selkeää omistajuutta ja prosessia. Muuten parhaatkin oivallukset hukkuvat päivittäisen kiireen alle, ja osallistujille jää tunne, että heidän panoksensa oli turha. Onnistunut jälkityö sen sijaan todistaa, että johto on aidosti sitoutunut turvallisuuteen ja että työntekijöiden näkemyksillä on painoarvoa.
Havaintojen purku ja priorisointi
Heti kävelyn päätyttyä kannattaa istahtaa alas porukalla. Lyhyt yhteenvetopalaveri varmistaa, että tärkeimmät havainnot saadaan kirjattua ylös, kun ne ovat vielä tuoreessa muistissa. Tämän jälkeen havainnot on aika purkaa selkeään muotoon ja luokitella, jotta toimenpiteiden suunnittelu lähtee oikeille urille.
Kaikkea ei voi korjata kerralla, joten priorisointi on kaiken A ja O. Yksi toimivaksi todettu tapa on jakaa havainnot kolmeen koriin:
- Nopeat voitot (Quick Wins): Nämä ovat niitä pieniä, helposti hoidettavia juttuja, jotka saadaan kuntoon heti tai parin päivän sisällä ilman suurta budjettia. Esimerkiksi palaneen lampun vaihto, liukkaan kohdan merkitseminen tai työkalujen järjestely parempaan uskoon.
- Suunnittelua vaativat toimet: Tähän kategoriaan kuuluvat isommat parannukset, jotka vaativat enemmän resursseja, budjetointia tai useamman osaston yhteistyötä. Tällainen voisi olla vaikkapa uuden ilmanvaihtojärjestelmän hankinta tai työpisteen ergonomian perusteellinen uudistaminen.
- Lisäselvitystä vaativat asiat: Joskus kierroksella nousee esiin ongelma, jonka juurisyytä ei heti ymmärretä. Nämä vaativat tarkempaa tutkimista, ennen kuin ratkaisua voidaan edes alkaa miettiä.
Tällainen jaottelu auttaa hahmottamaan kokonaisuutta ja varmistaa, että sekä välittömät parannukset että pitkän tähtäimen kehitystyö etenevät rinnakkain.
Toimenpidelista on paras ystäväsi
Kun havainnot on laitettu tärkeysjärjestykseen, ne täytyy kirjata selkeälle toimenpidelistalle. Tämä lista on koko jälkityön selkäranka, joka pitää huolen, ettei mikään pääse unohtumaan. Hyvä lista sisältää jokaisen tehtävän osalta vähintään seuraavat tiedot:
- Tehtävä: Lyhyt ja ytimekäs kuvaus siitä, mitä pitää tehdä.
- Vastuuhenkilö: Kuka ottaa kopin siitä, että homma hoituu? Ilman nimettyä omistajaa tehtävät jäävät helposti ilmaan roikkumaan.
- Aikataulu: Realistinen, mutta riittävän tiukka määräaika.
- Tila: Seurantaa helpottava merkintä (esim. Avoin, Työn alla, Valmis).
Toimenpidelistan ei tarvitse olla mikään monimutkainen järjestelmä. Jaettu Excel-tiedosto tai kevyt projektinhallintatyökalu toimii usein parhaiten. Tärkeintä on, että lista on kaikkien avainhenkilöiden saatavilla ja sitä päivitetään säännöllisesti.
Muista, että tavoitteena ei ole luoda byrokratiaa, vaan työkalu, joka takaa läpinäkyvyyden ja vastuullisuuden. Selkeä toimenpidelista muuttaa hyvät aikeet tehdyiksi teoiksi.
Virallisten työsuojelutarkastusten data alleviivaa järjestelmällisen korjaustyön merkitystä. Esimerkiksi vuonna 2016 Suomessa tehdyissä 28 325 työsuojelutarkastuksessa annettiin yli 70 000 toimintaohjetta ja kehotusta. Tämä kertoo, että puutteita löytyy jatkuvasti, ja ennakoiva turvallisuuskävely työpaikalla on tehokas tapa laittaa asiat kuntoon ennen kuin viranomainen puuttuu peliin.
Viestintä ja seuranta sulkevat ympyrän
Työ ei suinkaan pääty siihen, kun korjaavat toimet on tehty. Jotta turvallisuuskulttuuri oikeasti vahvistuu, prosessin tuloksista on kerrottava avoimesti koko henkilöstölle.
Miksi viestintä on niin tärkeää?
- Se osoittaa, että osallistuminen kannatti: Kun työntekijät näkevät, että heidän nostamansa asiat otettiin tosissaan ja korjattiin, he ovat motivoituneita osallistumaan jatkossakin.
- Se lisää läpinäkyvyyttä: Avoimuus rakentaa luottamusta johdon ja työntekijöiden välille.
- Se vahvistaa oppimista: Kaikki oppivat tehdyistä havainnoista – myös ne, jotka eivät olleet mukana itse kävelyllä.
Kerro siis vaikkapa osaston palaverissa tai sisäisessä tiedotteessa, mitä havaintoja kävelyllä tehtiin ja mitä niiden pohjalta on jo saatu aikaan. Tämä sitouttaa ihmisiä ja tekee turvallisuudesta aidosti yhteisen asian. Muista, että osa kokonaisturvallisuutta on myös varautuminen, kuten sen varmistaminen, että ensiapukaapin sisältö työpaikalla on kunnossa ja kaikkien tiedossa.
Lopuksi, järjestä säännöllisiä seurantapalavereita, joissa toimenpidelistan tilannetta käydään läpi. Näin varmistat, että pidemmän aikavälin projektit eivät pääse unohtumaan ja että turvallisuustyö on jatkuva, elävä prosessi – ei vain yksittäinen tempaus.
Tyypillisimmät sudenkuopat ja miten vältät ne
Vaikka turvallisuuskävely työpaikalla olisi suunniteltu viimeisen päälle, inhimilliset tekijät ja pinttyneet toimintamallit voivat romuttaa koko homman. Parhaatkin aikeet kääntyvät helposti itseään vastaan, jos emme ole hereillä yleisimpien kompastuskivien varalta. Nämä virheet eivät vain heikennä kävelyn tuloksia, vaan voivat pahimmillaan nakertaa luottamusta ja turvallisuuskulttuuria vuosiksi eteenpäin.
Onneksi nämä sudenkuopat on helppo kiertää, kunhan ne oppii tunnistamaan. Kyse on usein pienistä asennemuutoksista ja toimintatapojen viilaamisesta, joilla on valtava vaikutus lopputulokseen.
Virhe 1: Kävelystä tulee syyllisten etsintää
Tämä on ylivoimaisesti yleisin ja tuhoisin virhe. Jos kierros muuttuu inkvisitioksi, jossa etsitään virheitä ja osoitellaan sormella syyllisiä, peli on menetetty. Heti kun työntekijät kokevat joutuvansa puolustuskannalle, aito vuoropuhelu lakkaa siihen paikkaan.
Kukaan ei enää uskalla tuoda esiin oikeita ongelmia tai kysyä niitä "tyhmiä kysymyksiä", koska pelkää leimautumista tai jopa sanktioita. Tällainen lähestymistapa ajaa riskit piiloon pinnan alle ja rapauttaa turvallisuuskulttuurin perustuksia.
Miten vältät tämän?
- Toista yhteistä tavoitetta. Muistuta jatkuvasti, että tarkoituksena on parantaa yhdessä järjestelmiä ja prosesseja, ei arvostella yksilöitä.
- Keskity "miksi"-kysymyksiin. Älä kysy: "Miksi et käyttänyt suojalaseja?". Kysy sen sijaan: "Mikä tekee suojalasien käytöstä tässä työvaiheessa hankalaa?". Tämä siirtää fokuksen syyttelystä syiden ymmärtämiseen.
- Kiitä avoimuudesta. Kun joku uskaltaa nostaa epäkohdan esiin, kiitä häntä rohkeudesta ja hyvästä huomiosta.
Virhe 2: Tarkistuslista orjuuttaa keskustelun
Tarkistuslista on hyvä renki, mutta surkea isäntä. Aivan liian usein kävely muuttuu mekaaniseksi suoritukseksi, jossa tiimi marssii ruksien listoja läpi katse tiukasti paperissa. Samalla menetetään se kaikkein tärkein: aito havainnointi ja spontaani keskustelu.
Todelliset oivallukset syntyvät harvoin valmiiksi pureskelluista kysymyksistä. Ne syntyvät, kun joku pysähtyy, katsoo ympärilleen ja kysyy jotain ihan odottamatonta.
Jos tuijotat vain sitä, onko palosammutin oikealla paikalla, et todennäköisesti huomaa sen vieressä lattialla lilluvaa öljyläikkää. Tarkistuslista ei saa sokaista ympäristölle.
Miten vältät tämän?
Käytä listaa muistin tukena ja keskustelun runkona, älä käsikirjoituksena. Pitäkää välillä taukoja listan täyttämisestä. Pyydä osallistujia vain katselemaan ympärilleen hiljaa minuutin ajan ja kysy sitten: "Mihin kiinnititte huomiota?"
Virhe 3: Palaute jää yksisuuntaiseksi
Turvallisuuskävely ei ole johdon monologi vaan dialogi. Jos ainoastaan esimies tai turvallisuuspäällikkö puhuu ja jakelee palautetta, tilaisuus menettää tehonsa. Kävelyn todellinen arvo syntyy siitä, että työn arjen parhaiten tuntevat asiantuntijat – eli työntekijät itse – pääsevät ääneen.
Jos heidän näkemyksiään ei kuunnella aidosti tai ne ohitetaan olankohautuksella, viesti on tyly: teidän mielipiteellänne ei ole väliä.
Esimerkki epäonnistumisesta:
Johto saapuu tuotantolinjalle yllättäen. Esimies alkaa heti osoitella puutteita: "Tämä laatikko on väärässä paikassa ja tuolta puuttuu suoja." Työntekijä yrittää selittää, että suojan poistaminen johtuu hankalasta huollosta, mutta esimies keskeyttää ja kirjaa asian virheenä ylös. Tunnelma kiristyy, ja loppukierroksen ajan työntekijä on vaiti.
Miten sama tilanne olisi voinut onnistua?
Johto ilmoittaa kävelystä etukäteen, ja teemaksi kerrotaan koneturvallisuus. Kierroksella esimies aloittaa kysymällä: "Kerro vähän tämän koneen käytöstä. Onko siinä jotain, mikä hidastaa tai turhauttaa sua?" Työntekijä kertoo huoltotoimenpiteestä ja suojan aiheuttamasta ongelmasta. Tästä syntyy keskustelu, jossa yhdessä mietitään, miten suojaa voisi muokata niin, että se olisi sekä turvallinen että käytännöllinen.
Virhe 4: "Ei kuulu tähän kävelyyn" -asenne
Joskus kävelyn aikana nousee esiin tärkeitä havaintoja, jotka eivät suoraan liity ennalta valittuun teemaan. Voi olla houkutus kuitata ne toteamalla: "Pysytäänpä nyt tässä ergonomiassa." Tämä on virhe.
Vaikka fokus on tärkeä, aitoja turvallisuushuolia ei saa koskaan sivuuttaa. Se antaa kuvan byrokraattisesta ja joustamattomasta prosessista, jossa kaavake on tärkeämpi kuin ihminen.
Miten vältät tämän?
- Kirjaa kaikki havainnot ylös. Vaikka asia ei liittyisi teemaan, kirjaa se muistiin niin sanotulle "parkkipaikalle".
- Anna tunnustusta havainnosta. Kiitä työntekijää tarkkaavaisuudesta ja kerro, että asiaan palataan kyllä.
- Varmista jatkotoimet. Osoita havainto oikealle henkilölle tai ota se seuraavan relevantin kävelyn teemaksi.
Kun vältät nämä yleisimmät karikot, varmistat, että turvallisuuskävelystä tulee aito ja vaikuttava työkalu – sellainen, joka aidosti parantaa turvallisuutta ja vahvistaa yhteishenkeä.
Tyypillisimmät kysymykset turvallisuuskävelyistä
Turvallisuuskävely on konseptina selkeä, mutta käytännön toteutus herättää usein kysymyksiä ja pohdintaa. Kokosin tähän vastauksia niihin kompastuskiviin, joihin kentällä useimmin törmään. Tavoitteena on antaa suoria ja käytännönläheisiä vastauksia, jotta pääsette sujuvasti liikkeelle ja saatte kävelyistä kaiken tehon irti.
Kuinka usein turvallisuuskävely pitäisi oikeasti tehdä?
Tähän ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Sopiva tahti riippuu täysin siitä, millainen teidän työpaikkanne on ja millaisia riskejä siellä kohdataan. Hyvä nyrkkisääntö on, että mitä dynaamisempi ja riskialttiimpi ympäristö on kyseessä, sitä tiheämmin kierroksia tarvitaan.
- Korkean riskin aloilla, kuten rakennustyömailla tai teollisuuden tuotantolinjoilla, viikoittainen tai vähintään kuukausittainen kävely on yleensä perusteltu. Asiat muuttuvat nopeasti, ja uusia riskejä syntyy jatkuvasti.
- Toimistoympäristössä tai muissa matalamman riskin kohteissa taas hyvin suunniteltu teemakävely kerran kvartaalissa on usein aivan riittävä.
Tärkeintä ei ole se, mitä kalenteriin on kirjattu, vaan säännöllisyys ja johdonmukaisuus. On paljon parempi toteuttaa yksi perusteellisesti mietitty kävely neljännesvuosittain kuin hutaista läpi pintapuolinen kierros joka viikko ilman selkeää päämäärää.
Oman kokemukseni mukaan kannattaa aloittaa mieluummin harvemmin ja lisätä kierroksia tarpeen mukaan. Kun homma alkaa rullata ja kaikki ymmärtävät, miksi tätä tehdään, tahtia on helppo kiristää.
Kenen vastuulla kävelyn järjestäminen on?
Vaikka vastuu turvallisuudesta on lopulta aina johdolla, käytännön järjestelyt ja itse kierroksen vetäminen voivat jakautua useammalle henkilölle.
Roolit kannattaa selkeyttää:
- Työnantaja: Ylin johto tai osaston päällikkö kantaa viime kädessä vastuun siitä, että kävelyitä ylipäätään järjestetään ja että niiden pohjalta tehdään konkreettisia toimia.
- Järjestäjä: Käytännössä tämä rooli lankeaa usein työsuojelupäällikölle, HSEQ-asiantuntijalle tai työsuojeluvaltuutetulle. Hän on se, joka aikatauluttaa, kutsuu porukan kasaan ja valmistelee materiaalit.
- Vetäjä: Kierroksen vetäjän ei tarvitse olla organisaation korkea-arvoisin henkilö. Paljon tärkeämpää on, että hän osaa luoda avoimen ja keskustelevan ilmapiirin. Roolia voi ja kannattaa myös kierrättää tiimin sisällä.
Onnistunut turvallisuuskävely vaatii selkeät pelisäännöt, mutta sen ei pidä olla liian hierarkkinen tilaisuus. Tavoitteena on aito dialogi, ei esimiesten monologi.
Miten tämä toimii pienessä firmassa, jossa ei ole HSEQ-osastoa?
Turvallisuuskävely ei ole vain isojen korporaatioiden juttu. Itse asiassa pienissä yrityksissä homma on usein paljon helpompaa ja ketterämpää, kun byrokratia ei hidasta menoa.
Muutama vinkki pienille yrityksille:
- Koko porukka mukaan: Jos firmassa on alle 10 henkeä, ottakaa kaikki mukaan yhteiselle kierrokselle. Näin saatte varmasti kaikki näkökulmat esiin kerralla.
- Yhdistäkää muihin rutiineihin: Kävelyn voi helposti liittää vaikkapa viikkopalaverin alkuun. Käyttäkää 15 minuuttia tilojen kiertämiseen ennen kuin istutte alas.
- Kevyt dokumentointi riittää: Havainnot ja sovitut toimet voi kirjata suoraan vaikka jaettuun tiedostoon tai fläppitaululle. Tärkeintä on, että hommat ja vastuuhenkilöt kirjataan ylös, vaikka formaatti olisi vapaamuotoinen.
Pienissä yrityksissä avoin keskustelukulttuuri on usein jo valmiiksi vahva, mikä on loistava pohja vaikuttaville turvallisuuskävelyille.
Entä jos kierroksella ei löydy mitään huomautettavaa?
Joskus käy niin, että kierroksella on hiljaista eikä kukaan nosta esiin mitään puutteita. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että kävely olisi ollut turha tai että kaikki olisi täydellisessä kunnossa.
Mistä hiljaisuus voi johtua?
- Pelon ilmapiiri: Ihmiset eivät uskalla avata suutaan. Keskity luottamuksen rakentamiseen ja aloita aina positiivisten asioiden huomioimisella.
- Väärä fokus: Onko teema liian laaja tai epäselvä? Kokeile seuraavalla kerralla tarkemmin rajattua ja ajankohtaisempaa aihetta, kuten "liukastumisvaarat" tai "ergonomia työpisteellä".
- Rutiinisokeus: Työntekijät ovat niin tottuneet omaan ympäristöönsä, etteivät enää näe siinä piileviä riskejä. Pyytäkää mukaan joku toiselta osastolta tuomaan tuoreet silmät kierrokselle.
Jos puutteita ei kerta kaikkiaan löydy, kääntäkää fokus hyvien käytäntöjen vahvistamiseen. Kysykää: ”Mikä täällä toimii erityisen hyvin ja miten voisimme monistaa tämän muuallekin?”
Miten voin todistaa, että tästä on oikeasti hyötyä?
Toiminnan arvon todentaminen on tärkeää, jotta sille saadaan johdon tuki ja resurssit myös jatkossa. Mittaamisen ei tarvitse olla rakettitiedettä, kunhan se osoittaa selkeästi toiminnan vaikutukset.
Hyviä ja konkreettisia mittareita ovat esimerkiksi:
- Tapaturmataajuuden kehitys: Seuratkaa, miten työtapaturmien ja läheltä piti -tilanteiden määrä kehittyy pidemmällä aikavälillä.
- Havainnosta toimenpiteeksi: Laskekaa, kuinka monta havaintoa on tehty ja, mikä tärkeintä, kuinka moni niistä on johtanut konkreettiseen parannukseen.
- Henkilöstön fiilis: Mitatkaa turvallisuusilmapiirin ja osallistumisen tunteen muutosta säännöllisillä pulssikyselyillä.
On kuitenkin hyvä muistaa, että kaikki hyödyt eivät näy numeroina. Parantunut luottamus ja avoimempi keskustelukulttuuri ovat vähintään yhtä arvokkaita tuloksia kuin laskenut tapaturmataajuus.
Turvallisuuskulttuurin kehittäminen on maraton, ei pikamatka. Oikea osaaminen on tässä avainasemassa. Sec And Safe Solutions Oy tarjoaa käytännönläheisiä turvallisuuskoulutuksia, jotka antavat henkilöstöllenne valmiudet tunnistaa riskejä ja toimia oikein kaikissa tilanteissa. Tutustu joustaviin koulutusvaihtoehtoihimme ja varmista, että tiimisi osaaminen on ajan tasalla. Lue lisää osoitteesta: https://secandsafe.fi/
