Työpaikan ensiapuvalmius on paljon muutakin kuin lakisääteinen velvollisuus – se on konkreettinen teko työntekijöiden turvallisuuden ja koko työyhteisön hyvinvoinnin eteen. Kyse on siitä, että meillä on suunniteltu ja järjestelmällinen kyky toimia, kun työpaikalla sattuu tapaturma tai joku saa yllättävän sairauskohtauksen.
Ensiapuvalmius on enemmän kuin rasti ruutuun
Liian moni yritys suhtautuu ensiapuvalmiuteen pakollisena pahana. Homma kuitataan hankkimalla ensiapulaukku seinälle ja nimeämällä joku vastaavaksi, jotta lain kirjain täyttyy. Tämä on kuitenkin todella kapea näkökulma, joka sivuuttaa sen kaikkein tärkeimmän: ihmiset.
Huolella mietitty työpaikan ensiapuvalmius on aidosti välittävän ja vastuullisen työkulttuurin kulmakivi. Se viestii jokaiselle, että täällä pidetään huolta toisistamme.
Todellisuudessa kyse on paljon syvemmästä asiasta kuin pykälien noudattamisesta. Kun valmius on kunnossa, hyödyt ovat selkeitä:
Se pelastaa ihmishenkiä. Ei sen vähempää. Nopea ja oikeaoppinen toiminta sydänpysähdyksen tai vakavan allergisen reaktion iskiessä voi olla juuri se, mikä ratkaisee kaiken.
Se lieventää vammoja. Oikein annettu ensiapu estää vamman pahenemisen, helpottaa kipua ja voi merkittävästi nopeuttaa toipumista.
Se luo turvaa ja luottamusta. Kun työntekijät tietävät, että apua on saatavilla ja työkaverit osaavat toimia tositilanteessa, se lisää yleistä turvallisuuden tunnetta aivan käsinkosketeltavasti.
Todellinen valmius syntyy koulutuksesta ja harjoittelusta
Vaikka moni uskoo oman työpaikkansa valmiuden olevan hyvällä tolalla, käytännön osaamisessa on usein isoja puutteita. Tämä näkyy myös tutkimuksissa. Esimerkiksi Ensiapubarometrin mukaan ammattimaisen ensiapukoulutuksen hankkineista yrityksistä yli 90 % arvioi valmiutensa hyväksi. Muiden organisaatioiden kohdalla luku jää noin 70 %:iin.
Tämä kertoo karua kieltään siitä, että sertifioituun koulutukseen panostaminen lisää luottamusta henkilöstön taitoihin silloin, kun on oikeasti tiukka paikka. Voit lukea lisää ensiapuvalmiuden tasoeroista täältä.
Kuvittele hetkeksi, että työkaverisi saa yhtäkkiä kovan rintakivun tai putoaa tuoliltaan ja menee tajuttomaksi. Se tunne, kun tiedät, että lähellä on ihmisiä, jotka osaavat arvioida tilanteen, soittaa apua ja aloittaa elvytyksen, on täysin korvaamaton.
Tämän oppaan tarkoituksena onkin haastaa sinut katsomaan oman työpaikkasi tilannetta pintaa syvemmältä. Ei riitä, että ensiapulaukku löytyy seinältä – on varmistettava, että joku myös osaa ja uskaltaa käyttää sen sisältöä.
Huolellinen riskinarviointi on kaiken perusta
Toimiva työpaikan ensiapuvalmius ei rakennu hetkessä tai mutu-tuntumalla. Kaiken lähtökohtana on aina systemaattinen ja rehellinen riskinarviointi. Tämä ei ole mitään paperinpyörittelyä, vaan aivan keskeinen työkalu, joka auttaa meitä ymmärtämään, missä todelliset vaaranpaikat piilevät. Vasta sen jälkeen voimme kohdentaa resurssit oikein.
Ilman kunnollista arviointia ensiapuvalmius jää pelkäksi arvailuksi, ja pahimmassa tapauksessa hätätilanteessa meiltä puuttuu juuri se osaaminen tai väline, jota kipeimmin tarvitaan.
Miten riskit eroavat eri toimialoilla?
Jokainen työpaikka on omanlaisensa, ja siksi myös riskit vaihtelevat valtavasti. Käytännössä kartoitus alkaa yksinkertaisesti siitä, että käydään läpi eri työtehtävät ja -ympäristöt ja mietitään, mitä vaaroja niihin liittyy.
Otetaanpa muutama esimerkki aivan eri maailmoista:
Toimistolla harvemmin roiskuu veri. Täällä suurimmat riskit liittyvät usein ergonomiaan, staattiseen kuormitukseen ja henkiseen jaksamiseen. Vaikka nämä eivät aiheuta avohaavoja, voivat ne pitkällä aikavälillä johtaa sairauspoissaoloihin tai laukaista äkillisen sairauskohtauksen.
Tuotantolaitoksessa tilanne on aivan toinen. Liikkuvat koneet, kemikaalit, melu ja raskaiden esineiden käsittely luovat jatkuvan riskin esimerkiksi puristumis-, leikkautumis-, myrkytys- ja palovammoille. Täällä ensiapuvalmiuden on oltava konkreettista ja nopeasti saatavilla.
Rakennustyömaalla ollaan jo riskien ytimessä. Putoamiset, sähköiskut, raskaat nostot ja armottomat sääolosuhteet vaativat valmiutta hoitaa todella vakavia vammoja, kuten murtumia, isoja haavoja tai hypotermiaa.
Riskinarviointi ei ole vain synkkä lista kaikesta, mikä voi mennä pieleen. Se on prosessi, joka pakottaa meidät miettimään ennaltaehkäisyä ja laatimaan selkeän toimintasuunnitelman tositilanteen varalle.
Työterveyshuollon ammattilainen on paras sparrauskaveri
Tätä työtä ei onneksi tarvitse tehdä yksin pimeässä kamarissa. Työterveyshuolto on tässä aivan korvaamaton kumppani, sillä heillä on sekä lääketieteellistä että työympäristöihin liittyvää asiantuntemusta. He osaavat katsoa asioita eri silmällä ja huomata piileviä riskejä, jotka omalta väeltä saattavat jäädä näkemättä.
Yhteistyö työterveyshuollon kanssa voi olla esimerkiksi:
Työpaikkakäyntejä, joiden aikana ammattilainen arvioi sekä fyysisiä että psykososiaalisia kuormitustekijöitä suoraan paikan päällä.
Tapaturmatilastojen analysointia, joka voi paljastaa yllättäviä, toistuvia ongelmakohtia.
Henkilöstölle suunnattuja kyselyitä, jotka tuovat esiin työntekijöiden omia kokemuksia ja aitoja huolia.
Tämä yhteistyö takaa, että arviointi perustuu faktoihin, ei oletuksiin. Jos haluat syventää osaamistasi aiheesta, suosittelen lukemaan lisää siitä, miten kattava riskien arviointi työpaikalla käytännössä tehdään.
Kun arviointi on tehty kunnolla, saamme suorat vastaukset moniin tärkeisiin kysymyksiin: kuinka monta ensiaputaitoista henkilöä oikeasti tarvitsemme, millaista koulutusta he tarvitsevat ja mitä varusteita ensiapupisteistä on löydyttävä. Jos työpaikalla on esimerkiksi kemikaaliriskejä, silmänhuuhtelupisteet ovat ehdottomat. Jos taas työskentelee paljon eri ikäistä väkeä, korostuu defibrillaattorin (AED) merkitys. Tämä dataan perustuva lähestymistapa tekee ensiapuvalmiudesta aidosti tehokkaan ja oikein kohdennetun.
Miten varmistat riittävät ensiapuresurssit?
Kun työpaikan riskit on saatu selville, on aika kääntää katse konkreettisiin toimiin. Miten varmistetaan, että apua on saatavilla juuri silloin, kun sitä eniten tarvitaan? Toimivan työpaikan ensiapuvalmiuden kulmakivi on resurssien oikea mitoitus – eli riittävästi osaavia ihmisiä ja oikeita välineitä suhteessa vaaroihin.
Monelle tuttu nyrkkisääntö on, että vähintään 5 % henkilöstöstä pitäisi olla ensiapukoulutettuja. Tämä on kuitenkin vain lähtökohta, minimisuositus. Kun riskianalyysi on tehty kunnolla, huomataan usein, että tämä osuus ei riitä.
Mietipä vaikka vuorotyötä tekevää tuotantolaitosta. Riittääkö, että ensiaputaitoiset ovat paikalla vain aamuvuorossa? Entä yritys, jolla on useita pieniä toimipisteitä eri puolilla kaupunkia? On täysin olennaista varmistaa, että osaajia on paikalla jokaisessa vuorossa ja jokaisessa toimipisteessä.
Vaikka laki ei lyö pöytään tarkkaa prosenttilukua, se velvoittaa. Työturvallisuuslaki (738/2002) ja siihen liittyvä valtioneuvoston asetus vaativat riittävää ensiapuvalmiutta suhteessa työn vaaroihin. Tämä tekee riskinarvioinnista tärkeimmän työkalusi tarpeen määrittelyyn. Tutustu tarkemmin alan suosituksiin ja vaatimuksiin ja pidä huoli, että yrityksesi toimii vastuullisesti.
Ensiapuvarusteet valitaan riskien, ei arvailujen perusteella
Koulutetut auttajat ovat voimattomia ilman oikeita työkaluja. Ensiapuvarusteiden tarve ei ole mikään yhden koon ratkaisu, vaan se kumpuaa suoraan tunnistetuista riskeistä. Siistissä toimistossa pärjätään usein peruslaukulla, mutta konepajalla tai rakennustyömaalla tarvitaan jo aivan eri tason varustelua.
Alla oleva kuvaus esittelee, miten työympäristön riskit vaikuttavat ensiapuvarusteiden tarpeeseen. Tämä auttaa yrityksiä hankkimaan varusteita tarkoituksenmukaisesti.
Perus ensiapulaukku: Toimistoympäristössä laukun tulee sijaita keskeisellä paikalla. Tuotantolaitoksessa tai korjaamossa niitä tulisi olla useita ja hyvin sijoiteltuina. Rakennustyömaalla tai logistiikassa tarvitaan useita kannettavia malleja.
Silmänhuuhtelupiste: Toimistoympäristössä suositeltava, mutta tuotantolaitoksessa se on välttämätön ja helposti saavutettava. Rakennustyömaalla tai logistiikassa se on välttämätön, ja lisäksi tulee olla pulloja liikkuvaan työhön.
Palovammageelit/-siteet: Toimistoympäristössä käytetään harkinnan mukaan. Tuotantolaitoksessa on tarpeen erityisesti kuumatyöpisteillä, ja rakennustyömaalla se on suositeltavaa riskialueilla.
Painesiteet ja kiristysside: Toimistoympäristössä niitä ei yleensä tarvita. Tuotantolaitoksessa ne ovat tarpeen vakavien verenvuotojen varalta, ja rakennustyömaalla ne ovat kriittinen varuste.
Hypotermiapeite: Ei yleensä tarvita toimistoympäristössä. Tuotantolaitoksessa käytetään harkinnan mukaan, mutta rakennustyömaalla ulkotyössä se on välttämätön.
Defibrillaattori: Suositeltava toimistossa, jos henkilöstöä on paljon. Tuotantolaitoksessa ja rakennustyömaalla se on vahvasti suositeltava, erityisesti laajoilla alueilla.
Tämä on tietysti vain pintaraapaisu. Yksityiskohtaisemman erittelyn ja muistilistan löydät kattavasta oppaastamme, joka käsittelee tarkemmin ensiapukaapin sisältöä työpaikalla.
Defibrillaattori on investointi, joka maksaa itsensä takaisin hengen pelastuksena
Yhä useampi yritys ymmärtää, että defibrillaattori eli AED (Automated External Defibrillator) on nykyaikana olennainen osa vastuullista ensiapuvalmiutta. Äkillinen sydänpysähdys ei katso ikää tai kuntoa, ja sen sattuessa aika on kirjaimellisesti elämästä ja kuolemasta.
Kun defibrillaattoria käytetään ensimmäisten minuuttien aikana, selviytymisen todennäköisyys voi nousta jopa 70 %. Se on valtava luku. Laite on suunniteltu nimenomaan maallikkokäyttöön: se antaa selkeät, puhutut ohjeet eikä anna iskua, ellei se ole tarpeen. Sen hankinta on perusteltua erityisesti paikoissa, joissa liikkuu paljon ihmisiä tai ammattiavun saapuminen kestää.
Sijoita laite keskeiselle ja helposti löydettävälle paikalle. Merkitse sen sijainti näkyvästi opasteilla – hätätilanteessa ei ole aikaa etsiä. Tärkeintä on kuitenkin varmistaa, että riittävän moni tietää, missä laite on ja uskaltaa tarttua siihen tositilanteessa.
Valitse työpaikan tarpeisiin sopiva ensiapukoulutus
Hyvä ensiapuvalmius on paljon muutakin kuin vain laastareita ja sideharsoa kaapissa. Sen todellinen ydin on osaava ja toimintakykyinen henkilöstö, joka tietää mitä tehdä, kun hätä on suurin. Koulutus antaa paitsi taidot, myös uskalluksen tarttua toimeen.
Mutta kaikille ei tietenkään sovi sama paketti. Oikean koulutuksen valinta lähtee aina liikkeelle työpaikan omista, todellisista riskeistä.
Hätäensiapukurssi vai laaja EA1-pätevyys?
Kysymys on olennainen, ja vastaus löytyy suoraan riskinarvioinnista. Toimistossa, jossa suurin vaara on paperiviilto, pärjätään kevyemmällä koulutuksella. Mutta heti kun mukaan tulee koneita, korkeita paikkoja tai kemikaaleja, vaatimustaso nousee.
Hätäensiapukurssi (4h tai 8h): Tämä on nimensä mukaisesti tiivis paketti henkeä pelastaviin taitoihin. Sen keskiössä on kaikki se, mikä on akuuteinta: elvytys, tajuttoman auttaminen, isojen verenvuotojen tyrehdyttäminen ja tukehtuvan pelastaminen. Se antaa loistavat perustyökalut tilanteisiin, joissa jokainen sekunti todella merkitsee.
Ensiavun peruskurssi EA1 (16h): Tässä mennään jo huomattavasti syvemmälle. Hätäensiavun oppien lisäksi perehdytään monipuolisesti tavallisimpiin tapaturmiin ja sairauskohtauksiin. Käytännössä tämä tarkoittaa murtumien, palovammojen, myrkytysten ja sähköiskujen hoitoa. Kattava Ensiavun peruskurssi 16h verkkokurssina rakentaa vankan osaamispohjan, joka kantaa monenlaisissa tilanteissa.
Räätälöi koulutuksen sisältö puhumaan omaa kieltänne
Tehokkain koulutus on sellainen, joka resonoi osallistujien arjen kanssa. Yleisluontoinen esitys ei valmista kohtaamaan niitä vaaroja, jotka ovat juuri teidän työpaikallanne todennäköisimpiä.
Otetaan esimerkki: sähköasennusliike. On itsestään selvää, että heidän koulutuksessaan on korostettava sähköiskujen ja palovammojen erityispiirteitä. Sosiaali- ja terveysalalla painopiste on aivan toisaalla – siellä on tärkeää tunnistaa erilaisia sairauskohtauksia, osata kohdata asiakas kriisitilanteessa ja antaa henkistä ensiapua.
Kun koulutuksen sisältö räätälöidään, siitä tulee aidosti merkityksellinen. Silloin opitut asiat eivät jää vain muistiinpanoiksi, vaan ne siirtyvät selkäytimeen.
Työpaikoilla on aivan valtava rooli koko kansakunnan ensiapuosaamisessa. Punaisen Ristin Ensiapubarometrin mukaan Suomessa on viime vuosina koulutettu noin puoli miljoonaa ensiaputaitoista, ja heistä ylivoimainen enemmistö on saanut oppinsa työnantajan kautta. Tämä kertoo siitä, miten ison vastuun työikäiset kantavat koko yhteiskunnan turvallisuudesta. Lue lisää työpaikkojen merkityksestä ensiapuvalmiudessa.
Säännöllinen kertaus pitää taidot terävinä
Opitut ensiaputaidot eivät säily itsestään. Ilman säännöllistä harjoittelua ne alkavat ruostua yllättävän nopeasti. Vaikka peruskurssin olisi suorittanut huippuarvosanoin, tositilanteen paine on asia erikseen, ja muistisäännöt voivat haihtua mielestä juuri silloin, kun niitä eniten tarvittaisiin.
Siksi on ehdottoman tärkeää pitää pätevyydet ajan tasalla. Suositeltu kertausväli on kolme vuotta, ja tämä on nähtävä ehdottomana miniminä.
Säännöllinen kertaus ei ole vain paperin uusimista varten. Se on investointi siihen, että koulutettu henkilö todella uskaltaa ja osaa toimia rauhallisesti ja tehokkaasti, kun tilanne on päällä.
Miten ensiapuvalmius pidetään yllä ja ajan tasalla?
Hyvin hoidettu työpaikan ensiapuvalmius ei ole kertaluontoinen projekti, joka kuitataan ensiapulaukun hankinnalla ja henkilöstön koulutuksella. Se on jatkuvaa työtä, joka vaatii säännöllistä huomiota, jotta osaaminen ja varusteet ovat terässä juuri sillä hetkellä, kun niitä eniten tarvitaan.
Jos ylläpito repsahtaa, kaikki aiemmat panostukset valuvat nopeasti hukkaan. Vanhentuneet tarvikkeet tai unohtuneet taidot eivät auta tositilanteessa, vaikka alkuperäinen suunnitelma olisi ollut kuinka timanttinen tahansa.
Nimeä ensiapuvastaava – joku, jolla on homma hanskassa
Jatkuvuuden kannalta on ehdottoman tärkeää, että joku kantaa kokonaisvastuun. Ensiapuvastaavan tehtävä on varmistaa, että järjestelmä toimii arjessa, ei vain papereilla. Tämä ei tarkoita, että hänen pitäisi tehdä kaikkea itse, vaan pikemminkin koordinoida ja pitää langat käsissään.
Hyvän ensiapuvastaavan tontille kuuluvat tyypillisesti seuraavat asiat:
Varusteiden säännöllinen tarkistus: Hän pitää huolen, että ensiapupisteiden sisältö on täydellinen, tuotteet eivät ole vanhentuneet ja kaikki on heti käyttövalmista.
Koulutusten seuranta: Vastaava pitää kirjaa ensiapukoulutettujen pätevyyksien voimassaolosta ja varmistaa, että kertauskoulutukset järjestetään ajoissa.
Toimintaohjeiden ylläpito: Hän huolehtii, että ohjeet hätätilanteisiin ovat selkeitä, näkyvillä ja kaikkien tiedossa.
Yhteyshenkilönä toimiminen: Hän on linkki henkilöstön, johdon ja esimerkiksi työterveyshuollon välillä ensiapuasioissa.
Varmista kristallinkirkkaat ohjeet ja opasteet
Hätätilanteen iskiessä stressi heikentää ihmisen kykyä loogiseen ajatteluun. Siksi on elintärkeää, että toimintaohjeet ovat mahdollisimman yksinkertaisia ja visuaalisia. Kukaan ei ala tavaamaan pitkiä tekstikappaleita, kun vieressä on joku tajuttomana.
Hyvä toimintaohje on kuin lentokoneen turvakortti: se kertoo kuvilla ja lyhyillä lauseilla kaikkein kriittisimmät asiat. Sijoita ohjeet suoraan ensiapupisteiden ja defibrillaattorin yhteyteen, jotta ne ovat heti käden ulottuvilla.
Muista myös merkitä ensiapupisteiden ja defibrillaattorin sijainti selkeästi standardoiduilla, vihreillä opastekylteillä. Kyltit on sijoitettava niin, että ne näkyvät kauas ja ohjaavat nopeasti oikeaan paikkaan kaikista suunnista.
Luo kulttuuri, jossa opitaan ja parannetaan jatkuvasti
Paraskaan järjestelmä ei ole koskaan täysin valmis. Todellinen turvallisuuskulttuuri syntyy siitä, että opimme jatkuvasti – niin onnistumisista kuin virheistäkin. Jokainen tapaturma ja jopa läheltä piti -tilanne on arvokas mahdollisuus kehittyä.
Kerää siis järjestelmällisesti palautetta sattuneista tapauksista. Tarkoituksena ei ole etsiä syyllisiä, vaan ymmärtää, mikä johti tapahtumaan ja mitä voimme tehdä paremmin tulevaisuudessa.
Toimivatko ohjeet niin kuin piti?
Löytyivätkö varusteet helposti ja nopeasti?
Oliko paikalla riittävästi osaavia auttajia?
Näiden kysymysten kautta kerätty tieto on kultaakin kalliimpaa. Sen avulla voidaan päivittää riskinarviointia, painottaa koulutusten sisältöä oikeisiin asioihin ja hioa toimintaohjeita entistä toimivammiksi. Näin työpaikan ensiapuvalmius ei jää staattiseksi kansioksi hyllyyn, vaan siitä tulee elävä ja jatkuvasti kehittyvä osa arjen turvallisuutta.
Usein kysytyt kysymykset ensiapuvalmiudesta
Työpaikan ensiapuvalmiuden suunnittelu herättää usein samoja, tärkeitä kysymyksiä. Kokosimme tähän yleisimpiä pohdintoja ja selkeitä vastauksia, jotka auttavat kirkastamaan kokonaiskuvaa.
Kuinka monta ensiapukoulutettua työpaikalla täytyy olla?
Tähän ei ole olemassa yhtä ainoaa, laissa määriteltyä prosenttilukua. Lainsäädäntö puhuu riittävästä määrästä, joka on suhteutettava työpaikan riskeihin, henkilöstön kokoon ja toiminnan luonteeseen.
Vanha nyrkkisääntö, vähintään 5 % henkilöstöstä, on hyvä lähtökohta, mutta se on harvoin koko totuus. Ainoa oikea mittari on aina ajantasainen riskinarviointi.
Ajatellaanpa vaikka kolmessa vuorossa pyörivää tuotantolaitosta tai myymäläketjua, jonka henkilöstö työskentelee kymmenissä eri toimipisteissä. Näissä tapauksissa viiden prosentin sääntö ei riitä alkuunkaan. Tavoite on yksinkertainen: osaava auttaja on saatava paikalle ilman viivettä, vuorokaudenajasta tai sijainnista riippumatta.
Voiko ensiapukoulutuksesta saada Kela-korvausta?
Kyllä voi. Työnantaja voi saada Kelalta korvausta osasta ensiapukoulutuksen kustannuksista, kunhan pari ehtoa täyttyy. Koulutuksen pitää olla osa ennaltaehkäisevää, suunnitelmallista työterveyshuoltoa.
Käytännössä tämä tarkoittaa kahta asiaa:
Ensiapukoulutuksen tarve on selkeästi perusteltu työpaikkaselvityksessä.
Koulutukset on kirjattu osaksi työpaikan voimassa olevaa työterveyshuoltosuunnitelmaa.
Voit lukea aiheesta lisää Kelan sivuilta: Työterveyshuoltoon liittyvät kustannukset
Mitä eroa on hätäensiapukurssilla ja EA1-kurssilla?
Oikean kurssin valinta on avainasemassa, ja sekin pohjautuu riskienarviointiin. Molemmat kurssit ovat arvokkaita, mutta ne on suunniteltu hieman eri tarpeisiin.
Hätäensiapukoulutus (yleensä 4h tai 8h) on nimensä mukaisesti tiivis paketti henkeä pelastavia taitoja. Sen ytimessä on kaikkein kriittisimpien tilanteiden hallinta: elvytys, suurten verenvuotojen tyrehdyttäminen ja tajuttoman potilaan auttaminen.
EA1-kurssi (16h) on selvästi kattavampi kokonaisuus. Hätäensiavun taitojen lisäksi siinä perehdytään monipuolisesti tavallisimpiin tapaturmiin ja sairauskohtauksiin, kuten palovammoihin, murtumiin, myrkytyksiin ja haavojen hoitoon.
On pysäyttävää ajatella, että vaikka työpaikoilla suositellaan kouluttamaan vuosittain noin 5 % henkilöstöstä, koko Suomen väestöstä vain noin 2 % ja työikäisistäkin alle 8 % osallistuu säännöllisesti ensiapukoulutuksiin. Tämä fakta alleviivaa, miten valtava rooli ja vastuu yrityksillä on koko kansakunnan osaamistason ylläpitäjinä. Voit lukea lisää aiheesta ja yritysten vastuusta ensiapuvalmiudessa.
Kun koulutus valitaan oikein, varmistetaan, että henkilöstöllä on juuri ne taidot, joita työympäristön todelliset riskit edellyttävät.
Etsitkö kumppania, joka tekee työpaikkasi ensiapuvalmiuden varmistamisesta helppoa ja käytännönläheistä? Sec And Safe Solutions Oy tarjoaa ensiapukoulutukset joustavasti kaikkialle Suomeen. Huolehdi, että tiimilläsi on osaaminen ja itseluottamus toimia tositilanteessa. Tutustu koulutustarjontaamme ja varaa omasi: https://secandsafe.fi/
